Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta.

Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvulla tehdyistä koululakkautuksista ei ole otettu oppia eikä haluta nähdä niiden vaikutuksia nuorten syrjäytymisen ja pahoinvoinnin kasvussa. Toki syrjäytymisen syitä on monia, sellaisia joihin ei voi vaikuttaa, mutta koululakkautukset ovat asia joihin voi vaikuttaa ja joita välttämällä pystytään syrjäytymistä ennaltaehkäisemään.

 Lähikoulut tuovat lapsen elämään yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyys hyvinvointia. Hyvinvointi kasvattaa terveen itsetunnon omaavia lapsia jotka pärjäävät elämässä. Sosiaalisesti vakaassa koulussa on niin monta oppilasta, että jokainen tuntee toisensa nimeltä, niin lapsi kuin aikuinenkin. Silloin lapsen ei tarvitse käyttää oppimiskapasiteettiaan kokoaikaiseen sosiaaliseen oppimiseen liian suuressa massassa ja kapasiteettiä riittää oppimaan niitä asioita, joita koulussa pitääkin oppia. Perusopetuslain mukaan opetus pitää järjestää lapsen iän ja kehityskauden mukaan mahdollisimman lähellä ja turvallisesti. Alakoululaiselle turvallinen koulu on sosiaalisesti vakaa koulu.