Siirry pääsisältöön

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa



Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe.
Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään.

Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puhumaan tänne. On kunnia puhua maailman tärkeimmästä asiasta. Rauhasta.

Poikani ollessa nelivuotias, olin päiväkodin joulujuhlassa. Lapset istuivat lavalla ja heiltä kysyttiin mitä vanhempasi toivovat joulupukilta. Tuli poikani vuoro vastata. Hetkeäkään miettimättä hän sanoi, äiti toivoo maailman rauhaa. Niinhän minä tein. Ja teen. Muut vanhemmat katsoivat minua hiukan ehkä säälien, naureskellen, Miten naivia. Tässä maailman tilanteessa tuntuu ettei toivoa enää ole. Jokainen meistä on turtunut sotauutisiin, väkivaltaan ja muihin maailman kauheuksiin. Silti minä haluan toivoa ja uskoa että rauha on mahdollinen. Maailman rauha ei ole naivi toive eikä mahdoton ajatus. Ihmiskunta on aina toivonut rauhaa. Raamatussakin puhutaan aseista jotka taotaan auroiksi.

Maailmaa uhkaa sotien lisäksi luonnon resurssien loppuminen. Sodat vievät huomion tältä, ja en usko että ennen kuin maailma saadaan raiteilleen ja rauhaan, pystymme auttamaan maapalloa, meidän jokaisen kotia, selviämään katastrofista.
Maapallon resurssit ovat valtaosaltaan valtioiden johtajien tai suuryritysten omistuksessa. Tavallinen ihminen joutuu anelemaan erilaisten välikappaleiden kautta oikeuttaan esi-isiensä maihin ja niiden antimiin. Raha sortaa. Onko mitään sotia koskaan käyty ilman resurssien puolustamiseen, tai haluamiseen liittyviä ristiriitoja? Ihminen on ahne. Ahneus synnyttää valtapelin, jossa heikompi ja kyvyttömämpi osa kansasta kärsii.
Konfliktit ja niitä seuraavat katastrofit ovat valtaosiltaan seurausta yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta. Silloin, kun köyhä ja sorrettu unohdetaan, on uuden konfliktin siemen kylvetty. Sitä arkea me elämme nyt Euroopassa, jonne miljoonat pakenevat Lähi-idän kriisejä ja sotia.
Syitä ja seurauksia on helppo analysoida, mutta mistä kansakunnasta löytyy rohkeus ottaa härkää sarvista, ennen konfliktien lopullista räjähtämistä. Tähän tarvitaan yhteispohjoismaista rintamaa. Me emme vastaa voimaan aseilla, vaan rakkaudella ja ystävällisyydellä. Ainoa keino voittaa hirmuvallat on rakkaus ja usko toiseen ihmiseen!

Ydinsulkusopimuksen kuudes artikla velvoittaa allekirjoittaneita valtioita ydinaseriisuntaan. Ydinaseeton pohjoismainen rintama olisi esimerkki muillekin.

Toivon että kun tänään lähdemme täältä, kannamme mukanamme rauhan siemeniä, joita voimme istuttaa ympärillemme . Viedään omilla toimillamme maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Suuntaan, jossa jokaisen ihmisen henki on saman arvoinen.  Suuntaan, jossa ei ole enää aseita, sotia. Ollaan ihmisiä toisillemme, ihan jokaiselle. Ja muistetaan maailman järjettömyys, koska historia opettaa jos haluaa ottaa opetuksen vastaan. Mutta ei muserruta muistojen alle vaan yritetään yhdessä rakentaa rauhaa. Meillä on vielä toisemme. Martti Ahtisaari sanoi Nobel puheessaan, että rauha on tahdon asia. Me tahdomme rauhaa, meidän täytyy saada muutkin tahtomaan sitä.


Lopuksi Haluan kiittää Kymenlaakson rauhanpuolustajia tämän tilaisuuden järjestämisestä. Kiitän myös teitä kaikkia jotka tulitte tänne muistamaan ja kunnioittamaan sodan viattomia uhreja. Mahatma Gandhi on sanonut: Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie.  Rakennetaan se tie yhdessä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...

Koskelasta, koulusta ja vähän hallituksestakin.

Istun Koskelassa kerrostalossa ja mietin miten lujalla televisiota voi kuunnella ettei naapurit häiriinny. Tai kuuleeko ne kun jutusteleln puhelimessa . Olen viimeiset 9 vuotta asunut omakotitalossa jossa äänistä ei tarvitse välittää. Paitsi silloin kun perhe nukkuu. Nyt olen yhtäkkiä melko keskellä Helsinkiä kaksiossa tuijottamassa seiniä ja ihmettelemässä miten elämä voikaan yllättää. Olenkin osa-aikainen helsinkiläinen. Osa-aikaisesti voin astua ovesta ulos ja pääsen vaivatta mihin vaan. Tiutisessa autottoman on vaikea lähteä extempore mihinkään, sieltä kun lähtee muutama hassu bussi päivässä. Täällä busseja menee neljä tunnissa tästä ihan taloni vierestä. Olen siis aloittamassa koulun täällä Helsingissä. Aloitan tänään lauluntekijä-opinnot Kalliossa. Jännitys on huipussaan näin ensimmäisenä koulupäivänä. Heräsin neljän aikaan aamuyöstä ensimmäistä kertaa, koulu alkaa kolmelta iltapäivällä. Samaan aikaan kun minun pieni jännitykseni koulun aloittamisesta on huipussaan, lue...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...