Siirry pääsisältöön

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa



Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe.
Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään.

Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puhumaan tänne. On kunnia puhua maailman tärkeimmästä asiasta. Rauhasta.

Poikani ollessa nelivuotias, olin päiväkodin joulujuhlassa. Lapset istuivat lavalla ja heiltä kysyttiin mitä vanhempasi toivovat joulupukilta. Tuli poikani vuoro vastata. Hetkeäkään miettimättä hän sanoi, äiti toivoo maailman rauhaa. Niinhän minä tein. Ja teen. Muut vanhemmat katsoivat minua hiukan ehkä säälien, naureskellen, Miten naivia. Tässä maailman tilanteessa tuntuu ettei toivoa enää ole. Jokainen meistä on turtunut sotauutisiin, väkivaltaan ja muihin maailman kauheuksiin. Silti minä haluan toivoa ja uskoa että rauha on mahdollinen. Maailman rauha ei ole naivi toive eikä mahdoton ajatus. Ihmiskunta on aina toivonut rauhaa. Raamatussakin puhutaan aseista jotka taotaan auroiksi.

Maailmaa uhkaa sotien lisäksi luonnon resurssien loppuminen. Sodat vievät huomion tältä, ja en usko että ennen kuin maailma saadaan raiteilleen ja rauhaan, pystymme auttamaan maapalloa, meidän jokaisen kotia, selviämään katastrofista.
Maapallon resurssit ovat valtaosaltaan valtioiden johtajien tai suuryritysten omistuksessa. Tavallinen ihminen joutuu anelemaan erilaisten välikappaleiden kautta oikeuttaan esi-isiensä maihin ja niiden antimiin. Raha sortaa. Onko mitään sotia koskaan käyty ilman resurssien puolustamiseen, tai haluamiseen liittyviä ristiriitoja? Ihminen on ahne. Ahneus synnyttää valtapelin, jossa heikompi ja kyvyttömämpi osa kansasta kärsii.
Konfliktit ja niitä seuraavat katastrofit ovat valtaosiltaan seurausta yhteiskunnallisesta eriarvoistumisesta. Silloin, kun köyhä ja sorrettu unohdetaan, on uuden konfliktin siemen kylvetty. Sitä arkea me elämme nyt Euroopassa, jonne miljoonat pakenevat Lähi-idän kriisejä ja sotia.
Syitä ja seurauksia on helppo analysoida, mutta mistä kansakunnasta löytyy rohkeus ottaa härkää sarvista, ennen konfliktien lopullista räjähtämistä. Tähän tarvitaan yhteispohjoismaista rintamaa. Me emme vastaa voimaan aseilla, vaan rakkaudella ja ystävällisyydellä. Ainoa keino voittaa hirmuvallat on rakkaus ja usko toiseen ihmiseen!

Ydinsulkusopimuksen kuudes artikla velvoittaa allekirjoittaneita valtioita ydinaseriisuntaan. Ydinaseeton pohjoismainen rintama olisi esimerkki muillekin.

Toivon että kun tänään lähdemme täältä, kannamme mukanamme rauhan siemeniä, joita voimme istuttaa ympärillemme . Viedään omilla toimillamme maailmaa tasa-arvoisempaan suuntaan. Suuntaan, jossa jokaisen ihmisen henki on saman arvoinen.  Suuntaan, jossa ei ole enää aseita, sotia. Ollaan ihmisiä toisillemme, ihan jokaiselle. Ja muistetaan maailman järjettömyys, koska historia opettaa jos haluaa ottaa opetuksen vastaan. Mutta ei muserruta muistojen alle vaan yritetään yhdessä rakentaa rauhaa. Meillä on vielä toisemme. Martti Ahtisaari sanoi Nobel puheessaan, että rauha on tahdon asia. Me tahdomme rauhaa, meidän täytyy saada muutkin tahtomaan sitä.


Lopuksi Haluan kiittää Kymenlaakson rauhanpuolustajia tämän tilaisuuden järjestämisestä. Kiitän myös teitä kaikkia jotka tulitte tänne muistamaan ja kunnioittamaan sodan viattomia uhreja. Mahatma Gandhi on sanonut: Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie.  Rakennetaan se tie yhdessä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kannabiksen laillistamisesta

Kanada teki sen mistä moni unelmoi, laillisti kannabiksen. Ja tutkimusten mukaan se on erittäin hyvä veto, talouskasvun on arvioitu laillistamisen takia nousevan siellä jopa 0,9 prosenttia. Eikä talouskasvu jää ainoaksi hyödyksi, jos katsotaan, mitä Coloradossa on tapahtunut laillistamisen jälkeen. Siellä kannabis laillistettiin 2014. Coradossa kannabiksen laillistaminen  on vähentänyt alaikäisten kannabiksen käyttöä. Nuoret aikuiset taas ovat vähentäneet alkoholin juontia ja lisänneet pössyttelyä. Mitä jos kannabis laillistettaisiin Suomessa? Maaseutu saisi lisäbuustia pelloilleen, tästä muuten ilmastokin tykkäisi, koska kannabis on yksi parhaista hiilinielukasveista maailmassa. Moni kotikasvattaja muuttaisi mielellään maalle kasvattamaan hamppua laillisesti. Myös tutkivat kasvattajat olisivat innoissaan. Uusia lajikkeita kehitetään maailmalla koko ajan ja koko ajan löydetään uusia yhdisteitä ja vaikuttavuuksiltaan erilaisia lajikkeita. Tähän tutkimuks

Koulutuksesta ja kasvatuksesta (teksti julkaistu myös Vasemmistonaisten blogissa)

Suomen sivistystaso on romahtanut 90-luvulta ja siitä ollaan syystäkin huolissaan. Sivistys on tietoa, ymmärrystä opitusta ja oppiminen alkaa jo kehdossa. Meillä on otettu loikka kohti tasa-arvoa kun keski-asteen koulutus muuttui Vasemmistoliiton vuosien työn tuloksena ilmaiseksi. Nyt jokaisella on aito mahdollisuus valita polkunsa omien vahvuuksiensa mukaan ja kyselyn mukaan nuoret ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä sivistystason nostoon. Varhaiskasvatus on kymmenien leikkurivuosien jälkeen muuttunut osissa paikoin turvattomiksi säilöiksi. Mitä enemmän sieltä on leikattu, sitä suuremmiksi ryhmät ovat kasvaneet ja sitä huonommaksi henkilöstön työhyvinvointi on mennyt. Vasemmistoliitto on lisännyt varhaiskasvatuksen resursseja mutta se ei auta jos ammattilaisia ei ole. Ainoita keinoja saada lisää ihmisiä alalle on panostaa työhyvinvointiin ja nostaa alan palkkoja. Uteliaisuus ja näkemäänsä ja kokemaansa ymmärtämään oppiminen, ovat lapsen luontaisi

Hallitus ulos!

Ammattiliitot suostuivat pitkin hampain Sipilän kikyyn.  Lupasivathan Sipilä ja hallitus, että jos kikyyn lähdetään, lisäleikkauksia ei tule. Nyt kuitenkin Kokoomus ja Orpo jo väläyttelevät seuraavia leikkauksia. Kaikki hallituksen leikkaukset kohdistuvat köyhimpään kansanosaan, opiskelijoihin, työttömiin, eläkeläisiin, vammaisiin ja sairaisiin. Samat leikkaukset osuvat myös keskituloisiin, joko välillisesti tai suoraan. Keskituloinen joutuukin jo nyt kiristämään kukkaron nyörejään tiukemmalle; enää ei käydä kasvohoidoissa tai kampaajalla, unohdetaan mukava perheillallinen ravintolassa, kauppakin on vaihtunut Siwasta Lidliin. Ja lisää leikkauksia siis tulossa! Mistä vielä? Enää ei vaan pysty mistään kiristämään. Ei pysty.  Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa yhä hurjempaa vauhtia kohti lopullista päämäärää; hautaa. Kaikki raha, joka pitäisi jäädä Suomeen kiertoon, valuu suoraan suuryritysten osinkoihin ja mikä kaikkein huolestuttavinta, veron kiertoon. Suomi tukee su