Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä hienointa, usk

Hallitus ulos!

Ammattiliitot suostuivat pitkin hampain Sipilän kikyyn.  Lupasivathan Sipilä ja hallitus, että jos kikyyn lähdetään, lisäleikkauksia ei tule. Nyt kuitenkin Kokoomus ja Orpo jo väläyttelevät seuraavia leikkauksia. Kaikki hallituksen leikkaukset kohdistuvat köyhimpään kansanosaan, opiskelijoihin, työttömiin, eläkeläisiin, vammaisiin ja sairaisiin. Samat leikkaukset osuvat myös keskituloisiin, joko välillisesti tai suoraan. Keskituloinen joutuukin jo nyt kiristämään kukkaron nyörejään tiukemmalle; enää ei käydä kasvohoidoissa tai kampaajalla, unohdetaan mukava perheillallinen ravintolassa, kauppakin on vaihtunut Siwasta Lidliin. Ja lisää leikkauksia siis tulossa! Mistä vielä? Enää ei vaan pysty mistään kiristämään. Ei pysty.  Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa yhä hurjempaa vauhtia kohti lopullista päämäärää; hautaa. Kaikki raha, joka pitäisi jäädä Suomeen kiertoon, valuu suoraan suuryritysten osinkoihin ja mikä kaikkein huolestuttavinta, veron kiertoon. Suomi tukee su

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puhumaa