Siirry pääsisältöön

Minä

olen vuonna 1970 syntynyt kahden lapsen äiti. Perheeni on uusioperhe johon kuuluu kaksi lasta, mies ja kissa. Vanhempi lapsista asuu jo omillaan Helsingissä. Nuorempi tytär, on  teini-ikäinen. Mieheni on luokanopettaja, vaikka hän käyntikortissaan mielellään ilmoittaisi vain; "Asmo Huttunen, Paimen". Asumme vanhassa omakotitalossa Tiutisen saaressa Kotkassa.

               Olen syntyjään Helsinkiläinen, missä asuin pari ensimmäistä vuottani. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Keravalla, muutamaa vuotta lukuunottamatta, jotka asuimme perheeni kanssa Lahdessa. Vietin myös paljon aikaa isovanhempieni luona Helsingissä ja Asikkalassa.

Peruskoulun olen käynyt Keravalla ja muutaman vuoden lukiota Tuusulasssa. Sen jälkeen olen opiskellut luovaa ilmaisua Inkeroisissa, musiikkia Karjaalla ja TV-työtä Sodankylässä. Myös puolisen vuotta Vihdin  käsi-ja taideteolllisessa on vietetty. Tähän päälle vielä vuoden mittainen näyttämötyön kurssi Järvenpäässä.  Kaiken luovan jälkeen hankin ammatin jossa ajattelin luovuudestani olevan hyötyä. Opiskelin Nuorisotyönohjaajaksi, Sitten päivitin vielä tutkintoani opiskelemalla Lasten ja nuorten erityisohjaajaksi.

                Työnteon olen aloittanut teini-iässä, ensin lapsenvanhtina, sitten karkkimyyjänä iltaisin ja viikonloppuisin. Kesätöissä olen ollut Ylellä keittiöapulaisena sekä työnantajajärjestössä lähettinä. Opiskelujen ohessa olen työskennellyt myös kirjakaupassa, ruokakaupassa ja siivoojana. Kokopäivätöitä on laidasta laitaan. Finnairilla olen olllut rahtivirkailijana ja tilitysvirkailijana ennen ammattiin opiskelua. Opiskeltuani sosiaalialalle olen työskennellyt erityisryhmien avustajana kouluissa, päiväkodeissa, vastaanottokeskuksen ohjaajana, työvalmentajana nuorten työpajoilla sekä yksilövalmentajana samassa paikassa. Minulla on siis kokemusta hyvin monenlaisesta työstä.

 Harrastan musiikkia ja teatteria. Tällä hetkellä olen eduskuntavaaliehdokkaana ja laulan työväen- ja rauhanlauluja Ajantaju nimisessä lauluyhtyeessä ja keikkailen myös pienemmillä kokoonpanoilla milloin missäkin. Rakastan kaikkea luovaa tekemisestä, se on kehittänyt minusta rauhaa rakentavan ja oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa puolustavan ihmisen.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...

Koskelasta, koulusta ja vähän hallituksestakin.

Istun Koskelassa kerrostalossa ja mietin miten lujalla televisiota voi kuunnella ettei naapurit häiriinny. Tai kuuleeko ne kun jutusteleln puhelimessa . Olen viimeiset 9 vuotta asunut omakotitalossa jossa äänistä ei tarvitse välittää. Paitsi silloin kun perhe nukkuu. Nyt olen yhtäkkiä melko keskellä Helsinkiä kaksiossa tuijottamassa seiniä ja ihmettelemässä miten elämä voikaan yllättää. Olenkin osa-aikainen helsinkiläinen. Osa-aikaisesti voin astua ovesta ulos ja pääsen vaivatta mihin vaan. Tiutisessa autottoman on vaikea lähteä extempore mihinkään, sieltä kun lähtee muutama hassu bussi päivässä. Täällä busseja menee neljä tunnissa tästä ihan taloni vierestä. Olen siis aloittamassa koulun täällä Helsingissä. Aloitan tänään lauluntekijä-opinnot Kalliossa. Jännitys on huipussaan näin ensimmäisenä koulupäivänä. Heräsin neljän aikaan aamuyöstä ensimmäistä kertaa, koulu alkaa kolmelta iltapäivällä. Samaan aikaan kun minun pieni jännitykseni koulun aloittamisesta on huipussaan, lue...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...