Siirry pääsisältöön

Minä

olen vuonna 1970 syntynyt kahden lapsen äiti. Perheeni on uusioperhe johon kuuluu kaksi lasta, mies ja kissa. Vanhempi lapsista asuu jo omillaan Helsingissä. Nuorempi tytär, on  teini-ikäinen. Mieheni on luokanopettaja, vaikka hän käyntikortissaan mielellään ilmoittaisi vain; "Asmo Huttunen, Paimen". Asumme vanhassa omakotitalossa Tiutisen saaressa Kotkassa.

               Olen syntyjään Helsinkiläinen, missä asuin pari ensimmäistä vuottani. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Keravalla, muutamaa vuotta lukuunottamatta, jotka asuimme perheeni kanssa Lahdessa. Vietin myös paljon aikaa isovanhempieni luona Helsingissä ja Asikkalassa.

Peruskoulun olen käynyt Keravalla ja muutaman vuoden lukiota Tuusulasssa. Sen jälkeen olen opiskellut luovaa ilmaisua Inkeroisissa, musiikkia Karjaalla ja TV-työtä Sodankylässä. Myös puolisen vuotta Vihdin  käsi-ja taideteolllisessa on vietetty. Tähän päälle vielä vuoden mittainen näyttämötyön kurssi Järvenpäässä.  Kaiken luovan jälkeen hankin ammatin jossa ajattelin luovuudestani olevan hyötyä. Opiskelin Nuorisotyönohjaajaksi, Sitten päivitin vielä tutkintoani opiskelemalla Lasten ja nuorten erityisohjaajaksi.

                Työnteon olen aloittanut teini-iässä, ensin lapsenvanhtina, sitten karkkimyyjänä iltaisin ja viikonloppuisin. Kesätöissä olen ollut Ylellä keittiöapulaisena sekä työnantajajärjestössä lähettinä. Opiskelujen ohessa olen työskennellyt myös kirjakaupassa, ruokakaupassa ja siivoojana. Kokopäivätöitä on laidasta laitaan. Finnairilla olen olllut rahtivirkailijana ja tilitysvirkailijana ennen ammattiin opiskelua. Opiskeltuani sosiaalialalle olen työskennellyt erityisryhmien avustajana kouluissa, päiväkodeissa, vastaanottokeskuksen ohjaajana, työvalmentajana nuorten työpajoilla sekä yksilövalmentajana samassa paikassa. Minulla on siis kokemusta hyvin monenlaisesta työstä.

 Harrastan musiikkia ja teatteria. Tällä hetkellä olen eduskuntavaaliehdokkaana ja laulan työväen- ja rauhanlauluja Ajantaju nimisessä lauluyhtyeessä ja keikkailen myös pienemmillä kokoonpanoilla milloin missäkin. Rakastan kaikkea luovaa tekemisestä, se on kehittänyt minusta rauhaa rakentavan ja oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa puolustavan ihmisen.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puh...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...