Siirry pääsisältöön

Minä

olen vuonna 1970 syntynyt kahden lapsen äiti. Perheeni on uusioperhe johon kuuluu kaksi lasta, mies ja kissa. Vanhempi lapsista asuu jo omillaan Helsingissä. Nuorempi tytär, on  teini-ikäinen. Mieheni on luokanopettaja, vaikka hän käyntikortissaan mielellään ilmoittaisi vain; "Asmo Huttunen, Paimen". Asumme vanhassa omakotitalossa Tiutisen saaressa Kotkassa.

               Olen syntyjään Helsinkiläinen, missä asuin pari ensimmäistä vuottani. Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt Keravalla, muutamaa vuotta lukuunottamatta, jotka asuimme perheeni kanssa Lahdessa. Vietin myös paljon aikaa isovanhempieni luona Helsingissä ja Asikkalassa.

Peruskoulun olen käynyt Keravalla ja muutaman vuoden lukiota Tuusulasssa. Sen jälkeen olen opiskellut luovaa ilmaisua Inkeroisissa, musiikkia Karjaalla ja TV-työtä Sodankylässä. Myös puolisen vuotta Vihdin  käsi-ja taideteolllisessa on vietetty. Tähän päälle vielä vuoden mittainen näyttämötyön kurssi Järvenpäässä.  Kaiken luovan jälkeen hankin ammatin jossa ajattelin luovuudestani olevan hyötyä. Opiskelin Nuorisotyönohjaajaksi, Sitten päivitin vielä tutkintoani opiskelemalla Lasten ja nuorten erityisohjaajaksi.

                Työnteon olen aloittanut teini-iässä, ensin lapsenvanhtina, sitten karkkimyyjänä iltaisin ja viikonloppuisin. Kesätöissä olen ollut Ylellä keittiöapulaisena sekä työnantajajärjestössä lähettinä. Opiskelujen ohessa olen työskennellyt myös kirjakaupassa, ruokakaupassa ja siivoojana. Kokopäivätöitä on laidasta laitaan. Finnairilla olen olllut rahtivirkailijana ja tilitysvirkailijana ennen ammattiin opiskelua. Opiskeltuani sosiaalialalle olen työskennellyt erityisryhmien avustajana kouluissa, päiväkodeissa, vastaanottokeskuksen ohjaajana, työvalmentajana nuorten työpajoilla sekä yksilövalmentajana samassa paikassa. Minulla on siis kokemusta hyvin monenlaisesta työstä.

 Harrastan musiikkia ja teatteria. Tällä hetkellä olen eduskuntavaaliehdokkaana ja laulan työväen- ja rauhanlauluja Ajantaju nimisessä lauluyhtyeessä ja keikkailen myös pienemmillä kokoonpanoilla milloin missäkin. Rakastan kaikkea luovaa tekemisestä, se on kehittänyt minusta rauhaa rakentavan ja oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa puolustavan ihmisen.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kannabiksen laillistamisesta

Kanada teki sen mistä moni unelmoi, laillisti kannabiksen. Ja tutkimusten mukaan se on erittäin hyvä veto, talouskasvun on arvioitu laillistamisen takia nousevan siellä jopa 0,9 prosenttia. Eikä talouskasvu jää ainoaksi hyödyksi, jos katsotaan, mitä Coloradossa on tapahtunut laillistamisen jälkeen. Siellä kannabis laillistettiin 2014. Coradossa kannabiksen laillistaminen  on vähentänyt alaikäisten kannabiksen käyttöä. Nuoret aikuiset taas ovat vähentäneet alkoholin juontia ja lisänneet pössyttelyä. Mitä jos kannabis laillistettaisiin Suomessa? Maaseutu saisi lisäbuustia pelloilleen, tästä muuten ilmastokin tykkäisi, koska kannabis on yksi parhaista hiilinielukasveista maailmassa. Moni kotikasvattaja muuttaisi mielellään maalle kasvattamaan hamppua laillisesti. Myös tutkivat kasvattajat olisivat innoissaan. Uusia lajikkeita kehitetään maailmalla koko ajan ja koko ajan löydetään uusia yhdisteitä ja vaikuttavuuksiltaan erilaisia lajikkeita. Tähän tutkimuks

Hallitus ulos!

Ammattiliitot suostuivat pitkin hampain Sipilän kikyyn.  Lupasivathan Sipilä ja hallitus, että jos kikyyn lähdetään, lisäleikkauksia ei tule. Nyt kuitenkin Kokoomus ja Orpo jo väläyttelevät seuraavia leikkauksia. Kaikki hallituksen leikkaukset kohdistuvat köyhimpään kansanosaan, opiskelijoihin, työttömiin, eläkeläisiin, vammaisiin ja sairaisiin. Samat leikkaukset osuvat myös keskituloisiin, joko välillisesti tai suoraan. Keskituloinen joutuukin jo nyt kiristämään kukkaron nyörejään tiukemmalle; enää ei käydä kasvohoidoissa tai kampaajalla, unohdetaan mukava perheillallinen ravintolassa, kauppakin on vaihtunut Siwasta Lidliin. Ja lisää leikkauksia siis tulossa! Mistä vielä? Enää ei vaan pysty mistään kiristämään. Ei pysty.  Suomalaista hyvinvointivaltiota ollaan ajamassa yhä hurjempaa vauhtia kohti lopullista päämäärää; hautaa. Kaikki raha, joka pitäisi jäädä Suomeen kiertoon, valuu suoraan suuryritysten osinkoihin ja mikä kaikkein huolestuttavinta, veron kiertoon. Suomi tukee su

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvulla te