Koulutuksesta ja kasvatuksesta (teksti julkaistu myös Vasemmistonaisten blogissa)

Suomen sivistystaso on romahtanut 90-luvulta ja siitä ollaan syystäkin huolissaan. Sivistys on tietoa, ymmärrystä opitusta ja oppiminen alkaa jo kehdossa. Meillä on otettu loikka kohti tasa-arvoa kun keski-asteen koulutus muuttui Vasemmistoliiton vuosien työn tuloksena ilmaiseksi. Nyt jokaisella on aito mahdollisuus valita polkunsa omien vahvuuksiensa mukaan ja kyselyn mukaan nuoret ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä sivistystason nostoon. Varhaiskasvatus on kymmenien leikkurivuosien jälkeen muuttunut osissa paikoin turvattomiksi säilöiksi. Mitä enemmän sieltä on leikattu, sitä suuremmiksi ryhmät ovat kasvaneet ja sitä huonommaksi henkilöstön työhyvinvointi on mennyt. Vasemmistoliitto on lisännyt varhaiskasvatuksen resursseja mutta se ei auta jos ammattilaisia ei ole. Ainoita keinoja saada lisää ihmisiä alalle on panostaa työhyvinvointiin ja nostaa alan palkkoja. Uteliaisuus ja näkemäänsä ja kokemaansa ymmärtämään oppiminen, ovat lapsen luontaisia vahvuuksia. Siksi laadukas varhaiskasvatus on erittäin tärkeää. Jokaisella lapsella täytyy olla oikeus oppia omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Tulla kohdatuksi aidosti läsnäolevan turvallisen aikuisen toimesta, eikä väsyneen ja stressaantuneen hoitajan. Jos tätä ei ymmärretä, kaikki kärsivät. Laadukas varhaiskasvatus on parhaimmillaan ennaltaehkäisevää ja pitkäjänteisellä panostamisella siihen tulokset näkyvät myös muualla. Lukutaidon heiketessä erityisesti poikien keskuudessa, myös sanavarastot ovat supistuneet kaikilla ikäluokilla. Tähän lukemattomuudella on selkeä yhteys niin kuin sivistystasoonkin. Mitä monipuolisempia tarinoita lapsi kuulee luettuna, sitä innokkaammin hän tarttuu itse kirjaan kun oppii lukemaan. Tämän hetkisillä varhaiskasvatuksen resursseilla lukeminen jää selviytymisen jalkoihin eikä vanhemmilla välttämättä ole työpäivän jälkeen voimia päiväkodissa stressaantuneen lapsen rauhoittamiseen, saati lukemaan keskittymiseen. Päiväkodin tulee olla ennen kaikkea turvallinen, mutta myös innostava paikka löytää ja oppia uutta. Koulumaailmassa on tehty havaintoja lasten luontaisen uteliaisuuden vähenemisestä ja syyttävä sormi osoittaa kännykkää. On kuitenkin tyhmää syyttää sivistystason laskusta pelkästään maailman digitalisoitumista. Kyllä silläkin on vaikutusta, mutta lapsi ei pelaa jalkapalloa kännykkä kädessä. Kun on kivaa tekemistä yhdessä, kännykkä unohtuu. Yhteiskunnan onkin jatkettava lasten ja nuorten ilmaisten harrastusmahdollisuuksien tukemista ja edistettävä monimuotoisen kulttuurin tarjoamia mahdollisuuksia harrastamiseen. Jotta vasemmistoliiton visio lapsen yhtenäisestä polusta kohti hyvää nuoruutta toteutuu, tarvitaan monialaista yhteistyötä ja uudenlaisia yhteistyötaitoja lapsen ja nuoren elämän eri osa-alueilla. Jos oikeistolle annetaan taas sakset käteen, idea suomalaisesta laadukkaasta, turvallisesta ja tasa-arvoisesta varhaiskasvatuksesta voidaan silputa lopullisesti. Maakunnissa ja pienemmillä paikkakunnilla käy kuten Helsingissä, jossa päiväkodit eivät ole enää edes turvallisia. Lisää palkkaa, sopivia tiloja, pienempiä ryhmiä ja enemmän työkavereita. Muu ei auta. Vain näillä saadaan alan arvostus taas nousuun sekä alalle hakeutuvien opiskelijoiden, että lasten huoltajien silmissä. Me tarvitsemme kasvatuksen ja koulutuksen kunnian palautuksen, sillä tieto ja ymmärrys luo sivistystä ja sivistys luo rauhaa.