Siirry pääsisältöön
Pisapisteet putosivat muutaman pykälän, mikä oli täysin odotettavaa, kun ottaa huomioon oikestolaisen politiikan Suomessa. Lähikouluja on lakkautettu vuosien varrella tasaisen tappavaan tahtiin. Suuret massayksiköt upottavat sisuksiinsa oppilasmassaa, johon yksilö ja yksilön tarpeet hukkuvat. Sama suuntaus jatkuu, vaikka tutkimukset ja nyt myös Pisakin kertoo, että suunta on väärä. Motivaatio koulutukseen synnytetään ala-asteella ellei jo päiväkodissa. Viihtyisä ja turvallinen koulu motivoi lasta oppimaan. Suuressa koulussa lapsi joutuu käyttämään kaiken kapasiteettinsa sosiaaliseen oppimiseen yrittäessään selvitä liian suuressa joukossa. On todella sääli ettei tätä nähdä Pisakeskusteluissa. Uusi pommi tuli, kun hallitus julkaisi uuden rakennepakettinsa ja toisen asteen koulutusuudistuksen. Pieniä ammattikouluja tullaan sulkemaan ja nuorten mahdollisuus opiskella omalla paikkakunnallaan loppuu.

Suurimpia ongelmia nuorten maailmassa ovat tällä hetkellä syrjäytyminen ja toisen asteen koulutuksen keskeyttäminen. Hyvin usein syy syrjäytymiseen on sosiaaliset ongelmat sekä koulun keskeytyminen. Tulevaisuudessa 15-16-vuotias nuori joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan kauas tutusta ympäristöstä. Joillekin tämä sopii, mutta ei kovinkaan moni sen ikäinen ole vielä valmis asumaan omillaan. Tuhansien oppilaiden koulussa tämä nuori ongelmineen jää huomaamatta. Suurella todennäköisyydellä tämä nuori on se, joka keskeyttää koulunkäynnin.

Pisapisteiden tippumisen syitä ruoditaan nyt ja syytetään milloin vanhempia, opettajia ja milloin nuoria. Mietitään heti, mitä uudistuksia pitää tehdä, jotta päästään taas kipuamaan Pisatikkaita ylöspäin. Luultavasti koko peruskoulu käännetään taas ylösalaisin ja yritetään keksiä pyörä uudestaan. Historia opettaa, mutta ei näköjään tämän hetkisiä päättäjiä. Menneisyydestä pitää oppia ja se tapahtuu vain myöntämällä tehdyt virheet. Suomen nuoret olivat Pisan huipulla, kun saivat käydä lähikoulua, pienehkössä ryhmässä. Koska tämä myönnetään?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puh...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...