Siirry pääsisältöön

Mitä me oikeasti haluamme jättää perinnöksi lapsillemme?



Hallituksen mantra jota he hokevat perustellessaan järjetöntä leikkuripolitiikkaa kuuluu: ”Emme halua jättää lapsillemme perinnöksi velkaista maata”. Minun kysymykseni kuuluu: Haluammeko jättää lapsillemme maan jossa asuu rikkinäisiä ja huonosti voivia ihmisiä? Sillä sitä tämä hallituksen tämän hetkinen politiikka tulee jättämään jälkeensä.

-90 luvun laman jälkeisiä vaurioita korjataan edelleen. Lama ja politiikka jolla sitä yritettiin hoitaa tuotti uskomattoman määrän syrjäytyneitä nuoria jälkeensä. Perheet hajosivat, voivat huonosti ja lapset olivat kärsijöitä.  Täytyy muistaa että yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elinaikanansa.

Jo tällä hetkellä, ennen kuin leikkuri on lopullisesti iskenyt, perheet ovat ahdingossa. Lasten päivät ovat pitkiä ilman vanhempia. Useimmilla perheillä ei ole varaa iltapäivätoimintaan ja lapset joutuvat viettämään tunteja ja taas tunteja ilman turvallisen aikuisen läsnäoloa. Kaiken lisäksi iltapäivätoimintaa on kuntien säästösyistä supistettu ja valtion toimesta hinta on noussut niin paljon, että edes keskituloisella perheellä ei siihen enää ole varaa. Kun hallitus nyt aikoo pakottaa vanhemmat vielä pidemmillä tunneilla työhön, tulee lasten päivistä vielä turvattomampia ja yksinäisempiä. Työmatkojen pidennykset ovat lasten kannalta täysin järjetöntä politiikkaa.

Turvallinen lapsuus ja nuoruus kulkevat käsi kädessä tasapainoisen ja ehjän aikuisuuden kanssa. Tasapainoinen aikuinen on tuottava ja on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa. Hänellä on sitä mitä tämä maa kaipaa, innovatiivisuutta ja intoa kehittyä ja kehittää. Sitä minä haluan jättää lapsillemme, innovatiivisuutta, intoa ja tasapainoa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puh...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...