Mitä me oikeasti haluamme jättää perinnöksi lapsillemme?

Hallituksen mantra jota he hokevat perustellessaan järjetöntä leikkuripolitiikkaa kuuluu: ”Emme halua jättää lapsillemme perinnöksi velkaista maata”. Minun kysymykseni kuuluu: Haluammeko jättää lapsillemme maan jossa asuu rikkinäisiä ja huonosti voivia ihmisiä? Sillä sitä tämä hallituksen tämän hetkinen politiikka tulee jättämään jälkeensä.

-90 luvun laman jälkeisiä vaurioita korjataan edelleen. Lama ja politiikka jolla sitä yritettiin hoitaa tuotti uskomattoman määrän syrjäytyneitä nuoria jälkeensä. Perheet hajosivat, voivat huonosti ja lapset olivat kärsijöitä.  Täytyy muistaa että yksi syrjäytynyt maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa elinaikanansa.

Jo tällä hetkellä, ennen kuin leikkuri on lopullisesti iskenyt, perheet ovat ahdingossa. Lasten päivät ovat pitkiä ilman vanhempia. Useimmilla perheillä ei ole varaa iltapäivätoimintaan ja lapset joutuvat viettämään tunteja ja taas tunteja ilman turvallisen aikuisen läsnäoloa. Kaiken lisäksi iltapäivätoimintaa on kuntien säästösyistä supistettu ja valtion toimesta hinta on noussut niin paljon, että edes keskituloisella perheellä ei siihen enää ole varaa. Kun hallitus nyt aikoo pakottaa vanhemmat vielä pidemmillä tunneilla työhön, tulee lasten päivistä vielä turvattomampia ja yksinäisempiä. Työmatkojen pidennykset ovat lasten kannalta täysin järjetöntä politiikkaa.

Turvallinen lapsuus ja nuoruus kulkevat käsi kädessä tasapainoisen ja ehjän aikuisuuden kanssa. Tasapainoinen aikuinen on tuottava ja on löytänyt paikkansa yhteiskunnassa. Hänellä on sitä mitä tämä maa kaipaa, innovatiivisuutta ja intoa kehittyä ja kehittää. Sitä minä haluan jättää lapsillemme, innovatiivisuutta, intoa ja tasapainoa.