Siirry pääsisältöön

Elämä on musiikkia ja politiikkaa

Musiikin ja politiikan täyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Kuten moni tietää, opiskelen lauluntekijäksi Helsingissä ja tänä viikonloppuna olen rimpuillut yhden enkkutekstin kanssa. Idea biisiin tuli vuosia sitten, mutta nyt se on alkanut pompsahdella mieleen ja viimein sain jonkinlaisen raakileen aikaiseksi. Biisistä tuli mystinen ja outo ja luultavasti huono, mutta koulussa monikin luennoitsija on hokenut, että kirjoittakaa paljon paskaa niin löytyy helmiäkin joskus. Vähän niin kuin elämässäkin käy.

Pääsin myös pitkästä aikaa seitinohuille hyvän ystävän, oikean helmen, kanssa. Politikointi, pari olutta ja "no jos vielä yksi lasi viiniä" on hyvä breikki kirjoittamisen eristäytymisestä. Maakuntavaalit ovat ovella, vaikka varmaa tietoa mistään ei vielä ole. Siitä riitti keskustelua vähän isommassakin porukassa. Maakunta päättää, missä sinua tulevaisuudessa hoidetaan, joten vaalit ovat tärkeät. Suoraan synnytyslaitokselta pj-miittiin tullut toveri muistutti pienten sote-yritysten tukemisesta. Tällä hetkellä ulkomaisomisteiset suuret veropakolaisfirmat jyräävät pienet tekijät, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Usein politikointi päättyy hirveään vitutukseen, kun muistaa taas, missä johdossa maa nyt on ja mihin suuntaan se on menossa. Ja taas alkaa vaalistressi, jota onkin sitten kiva purkaa biisin raakileen, jonka nimi on tällä hetkellä Athmosphere, demotteluun. Helmipuoliso onneksi osaa soittaa kitaraa kivasti ja osaa muutenkin auttaa nauhoitusjutuissa. Löydettiin yhdessä biisiin vähän muotoa ja saatiin se nauhoitettua kitara-laulu meiningillä.

Viikonlopun päätti bänditreenit, joissa yhdistyi musiikki ja politiikka. Ajantajun seuraava keikka on 11.3. Paavalin kirkolla. Esitetään siellä neljä kappaletta, joista kaksi on vanhoja työväenlauluja.

Kotkassa alkaa nyt talviloma, Helsingissä ei. Niinpä opiskelut jatkuu ja niin jatkuu myös politikointi. Ja musiikki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puh...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...