Siirry pääsisältöön

Elämä on musiikkia ja politiikkaa

Musiikin ja politiikan täyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Kuten moni tietää, opiskelen lauluntekijäksi Helsingissä ja tänä viikonloppuna olen rimpuillut yhden enkkutekstin kanssa. Idea biisiin tuli vuosia sitten, mutta nyt se on alkanut pompsahdella mieleen ja viimein sain jonkinlaisen raakileen aikaiseksi. Biisistä tuli mystinen ja outo ja luultavasti huono, mutta koulussa monikin luennoitsija on hokenut, että kirjoittakaa paljon paskaa niin löytyy helmiäkin joskus. Vähän niin kuin elämässäkin käy.

Pääsin myös pitkästä aikaa seitinohuille hyvän ystävän, oikean helmen, kanssa. Politikointi, pari olutta ja "no jos vielä yksi lasi viiniä" on hyvä breikki kirjoittamisen eristäytymisestä. Maakuntavaalit ovat ovella, vaikka varmaa tietoa mistään ei vielä ole. Siitä riitti keskustelua vähän isommassakin porukassa. Maakunta päättää, missä sinua tulevaisuudessa hoidetaan, joten vaalit ovat tärkeät. Suoraan synnytyslaitokselta pj-miittiin tullut toveri muistutti pienten sote-yritysten tukemisesta. Tällä hetkellä ulkomaisomisteiset suuret veropakolaisfirmat jyräävät pienet tekijät, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Usein politikointi päättyy hirveään vitutukseen, kun muistaa taas, missä johdossa maa nyt on ja mihin suuntaan se on menossa. Ja taas alkaa vaalistressi, jota onkin sitten kiva purkaa biisin raakileen, jonka nimi on tällä hetkellä Athmosphere, demotteluun. Helmipuoliso onneksi osaa soittaa kitaraa kivasti ja osaa muutenkin auttaa nauhoitusjutuissa. Löydettiin yhdessä biisiin vähän muotoa ja saatiin se nauhoitettua kitara-laulu meiningillä.

Viikonlopun päätti bänditreenit, joissa yhdistyi musiikki ja politiikka. Ajantajun seuraava keikka on 11.3. Paavalin kirkolla. Esitetään siellä neljä kappaletta, joista kaksi on vanhoja työväenlauluja.

Kotkassa alkaa nyt talviloma, Helsingissä ei. Niinpä opiskelut jatkuu ja niin jatkuu myös politikointi. Ja musiikki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pienten koulujen lahtauksesta.

Koulujen lakkautus on kiusantekoa kun katsoo miten kunta tuhlaa rahaa muualle. Ihminen on unohtunut kunnan päätöksen teossa kokonaan. Kunnan perustehtävä, tuottaa kuntalaisille palveluita, on jäänyt markkinatalouden jalkoihin. Jumalniemen jo kertaalleen säästösyistä jäähylle laitettu ramppi onkin yhtäkkiä tärkeämpi kuin peruskuntalainen ja kuntalaisen oikeudet. Koivulan, Jäppilän ja Tiutisen koulujen lakkautuksista lasketut säästöt ovat jo laskennallisesti pelkkää valhetta. Terveitä kouluja lakkautetaan ja samalla homeisista kouluista siirretään oppilaita parakkeihin ja muihin väistötiloihin. Järjetöntä päätöksen tekoa ajatellen kunnan tulevaisuutta.  Demokratia on jäänyt unholaan ja kuntalaisen on turha pullikoida ja yrittää kertoa asioiden toista laitaa. Muista kunnista saatuja tutkimuksia ei hyödynnetä, ei haluta uskoa, koska muutama visionääri niin haluaa. Päätöksiä runtataan ”maantavalla” eli väsytetään kuntalainen ajamalla asiaa niin kauan, että asia menee läpi. 90-luvull...

Koskelasta, koulusta ja vähän hallituksestakin.

Istun Koskelassa kerrostalossa ja mietin miten lujalla televisiota voi kuunnella ettei naapurit häiriinny. Tai kuuleeko ne kun jutusteleln puhelimessa . Olen viimeiset 9 vuotta asunut omakotitalossa jossa äänistä ei tarvitse välittää. Paitsi silloin kun perhe nukkuu. Nyt olen yhtäkkiä melko keskellä Helsinkiä kaksiossa tuijottamassa seiniä ja ihmettelemässä miten elämä voikaan yllättää. Olenkin osa-aikainen helsinkiläinen. Osa-aikaisesti voin astua ovesta ulos ja pääsen vaivatta mihin vaan. Tiutisessa autottoman on vaikea lähteä extempore mihinkään, sieltä kun lähtee muutama hassu bussi päivässä. Täällä busseja menee neljä tunnissa tästä ihan taloni vierestä. Olen siis aloittamassa koulun täällä Helsingissä. Aloitan tänään lauluntekijä-opinnot Kalliossa. Jännitys on huipussaan näin ensimmäisenä koulupäivänä. Heräsin neljän aikaan aamuyöstä ensimmäistä kertaa, koulu alkaa kolmelta iltapäivällä. Samaan aikaan kun minun pieni jännitykseni koulun aloittamisesta on huipussaan, lue...
SDP:n Erkki Tuomiojan ulostulo kolmen koplasta herätti toivon. Vasemmiston Li Andersson oli valmis Tuomiojan kelkkaan, ja niin minäkin. Myös Arhinmäki osallistui positiivisesti keskusteluun ja heitti aikamoisen julkisen haasteen (laittaisin tähän linkin mutta en osaa) Ville Niinistölle, vihreiden puheenjohtajalle,  joka suhtautui penseästi Tuomiojan ehdotukseen.  Lievensi lausuntoaan myöhemmin, mutta kuitenkin. Toivo kuitenkin heräsi. Vasemmiston ja vihreiden liitto voi hiertää vihreiden oikeistosiipeä mutta täytyy muistaa että myös demareilta löytyy hyvinkin oikeistolaisia politiikkoja. Edellisissä kunnallisvaaleissa kokeilin vaalinetissä epäsopivimpien listaa ja kokkarit olivat kärjessä tuloksissa. Niiden jälkeen demareita oli yllättäen kourallinen ja sitten taas kokkareita. Siksi en näe, että vihreille tulisi mitään kriisiä, oikeistolaisimmat ryhmässä saisivat taatusti äänensä kuuluviin. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on paljolti samoja luontoarvoja, ja mikä ...