Siirry pääsisältöön

Elämä on musiikkia ja politiikkaa

Musiikin ja politiikan täyteinen viikonloppu alkaa olla lopuillaan. Kuten moni tietää, opiskelen lauluntekijäksi Helsingissä ja tänä viikonloppuna olen rimpuillut yhden enkkutekstin kanssa. Idea biisiin tuli vuosia sitten, mutta nyt se on alkanut pompsahdella mieleen ja viimein sain jonkinlaisen raakileen aikaiseksi. Biisistä tuli mystinen ja outo ja luultavasti huono, mutta koulussa monikin luennoitsija on hokenut, että kirjoittakaa paljon paskaa niin löytyy helmiäkin joskus. Vähän niin kuin elämässäkin käy.

Pääsin myös pitkästä aikaa seitinohuille hyvän ystävän, oikean helmen, kanssa. Politikointi, pari olutta ja "no jos vielä yksi lasi viiniä" on hyvä breikki kirjoittamisen eristäytymisestä. Maakuntavaalit ovat ovella, vaikka varmaa tietoa mistään ei vielä ole. Siitä riitti keskustelua vähän isommassakin porukassa. Maakunta päättää, missä sinua tulevaisuudessa hoidetaan, joten vaalit ovat tärkeät. Suoraan synnytyslaitokselta pj-miittiin tullut toveri muistutti pienten sote-yritysten tukemisesta. Tällä hetkellä ulkomaisomisteiset suuret veropakolaisfirmat jyräävät pienet tekijät, jotka maksavat veronsa Suomeen.

Usein politikointi päättyy hirveään vitutukseen, kun muistaa taas, missä johdossa maa nyt on ja mihin suuntaan se on menossa. Ja taas alkaa vaalistressi, jota onkin sitten kiva purkaa biisin raakileen, jonka nimi on tällä hetkellä Athmosphere, demotteluun. Helmipuoliso onneksi osaa soittaa kitaraa kivasti ja osaa muutenkin auttaa nauhoitusjutuissa. Löydettiin yhdessä biisiin vähän muotoa ja saatiin se nauhoitettua kitara-laulu meiningillä.

Viikonlopun päätti bänditreenit, joissa yhdistyi musiikki ja politiikka. Ajantajun seuraava keikka on 11.3. Paavalin kirkolla. Esitetään siellä neljä kappaletta, joista kaksi on vanhoja työväenlauluja.

Kotkassa alkaa nyt talviloma, Helsingissä ei. Niinpä opiskelut jatkuu ja niin jatkuu myös politikointi. Ja musiikki.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koulutuksesta ja kasvatuksesta (teksti julkaistu myös Vasemmistonaisten blogissa)

Suomen sivistystaso on romahtanut 90-luvulta ja siitä ollaan syystäkin huolissaan. Sivistys on tietoa, ymmärrystä opitusta ja oppiminen alkaa jo kehdossa. Meillä on otettu loikka kohti tasa-arvoa kun keski-asteen koulutus muuttui Vasemmistoliiton vuosien työn tuloksena ilmaiseksi. Nyt jokaisella on aito mahdollisuus valita polkunsa omien vahvuuksiensa mukaan ja kyselyn mukaan nuoret ovat olleet tyytyväisiä muutokseen. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä sivistystason nostoon. Varhaiskasvatus on kymmenien leikkurivuosien jälkeen muuttunut osissa paikoin turvattomiksi säilöiksi. Mitä enemmän sieltä on leikattu, sitä suuremmiksi ryhmät ovat kasvaneet ja sitä huonommaksi henkilöstön työhyvinvointi on mennyt. Vasemmistoliitto on lisännyt varhaiskasvatuksen resursseja mutta se ei auta jos ammattilaisia ei ole. Ainoita keinoja saada lisää ihmisiä alalle on panostaa työhyvinvointiin ja nostaa alan palkkoja. Uteliaisuus ja näkemäänsä ja kokemaansa ymmärtämään oppiminen, ovat lapsen luontaisi...

Hiroshima-päivän puhe Kotkan Sapokassa

Kun toverini Esa Lassi pyysi minua puhumaan tähän tilaisuuteen, emmin, olin otettu, epäröin. Rauha on suuri ja abstrakti aihe. Me olemme täällä muistamassa Hiroshiman uhreja. Hiroshimaan pudotettiin 6.8.1945 tuhoisin pommi ihmiskunnan historiassa ja se tappoi välittömästi 75 000 ihmistä. Lopullinen uhriluku nousi satoihin tuhansiin säteilyn vuoksi. Kun luomme katsauksen tähän päivään ja maailman tämän hetkiseen tilaan, ymmärrämme miten tärkeää on muistaa Hiroshimaa. Miten tärkeää on muistaa ja muistuttaa sodan järjettömyydestä. Ja toivoa rauhaa. Rauhaa tähän päivään. Hiroshiman pommin jälkeen on sodissa kuollut viattomia ihmisiä moninkertainen määrä Hiroshimaan verrattuna. Punaisen ristin mukaan Pelkästään Afghanistanissa, konflikti on aiheuttanut vuodesta -78 lähtien, yli puolentoista miljoonan siviilin kuoleman. Sodan on arvioitu tappavan keskimäärin kolme lasta päivässä maailmassa. Tämän takia rauhanliikettä tarvitaan. Tämän takia vastasin myöntävästi pyyntöön tulla puh...

Sivistyksestä

Sivistys on ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Sivistynyt ihminen tietää joitain yksinkertaiselta kuulostavia asioita, asioita joita hän on oppinut ja joilla on syvempi merkitys. Kuten, että yhteiskunta on sen heikoimman lenkin vahvuinen. Ja siksi kaikista on pidettävä huoli. Ja sitä, että osaa keskustella loukkaamatta toista, rakentavasti. Suomen sivistystaso on romahtanut järkyttävän paljon 90-luvulta. Mitä on tapahtunut? Sivistynyt ihminen tietää myös fraasit "pelolla on helppo hallita" ja, että "tyhmää kansaa on helppo johtaa". Suomessa valta on ollut vuosikymmeniä käsissä, jotka ovat ajaneet alas koulutusta, lisänneet tuloeroja ja eriarvoisuutta pelon varjolla. Näin meitä, Suomen kansalaisia, on "tyhmennetty" 90-luvulta asti. Nyt on otettu loikka kohti tasa-arvoa kun keski-asteen koulutus muuttui ilmaiseksi. Nyt jokaisella on aito mahdollisuus valita polkunsa omien vahvuuksiensa mukaan. Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä. On opittava ymmärtämä...